Show Must Go On! 23.-24.11.2013 Helsinki

FINTICAt sai pitkästä aikaan näyttelyn tehtyä ja pidettyä. Itse toimin näyttelyn näyttelypäällikkönä, ja pitkää päivää tuli tehtyä että saimme näyttelyn vietyä kunnialla läpi.
Paikkana oli mahtavasti toiminut Helsingin Messukeskus, tilaa ja happea riitti vaikka koko viikonlopun vierailijasaldo oli 55 000!!!

Perjantaina kävimme porukan kanssa pistämässä paikat kuntoon päivällä, kiitos meidän miesten! Illalla Hanne körötteli Lahteen, koska la aamulla oli aikainen herätys. Piti olla tarkastamassa rokotuksia ovella. Myös kilppurinaamion tuleva sijoituskoti Mimmi oli matkassa auttamassa ja opiskelemassa kissinäyttelyitä. Matkassa oli Diego (CornFlakes Flight of Icarus), Maggie (PikkuPirun Undersea Gal), Raija (PikkuPirun Salve Mea) ja Ljuba (Quisha Oriclis), Hanne oli tuonnut sitten alkuvuonna syntyneen Hyypiön (PikkuPirun Last Airbender) mukaan.

kuva:catza.net

Tuomareina oli Jean-Mark Lagarde Ranskasta, Chris Unangst Jenkeistä ja Vlada Beninya Venäjältä, joka oli vanha tuttu jo muutamasta näyttelystä. Suureksi yllätyksekseni Diego miellytti tuomareita vaikka on niin vanhaa tyyppiä kun olla ja voi.  Lagarde tosin väitti Diegoa lihavaksi mutta Vlada pyysi putsaamaan silmälasit :D Diego pyörähti finaaleissa tuloksin: AB 3, AB3, SP1, SP2, SP4 ja yltäen näyttelyn parhaaksi lyhytkarva itikseksi ja 7. parhaaksi kastraatiksi.

kuva: catza.net

Maggie ei yltänyt finaaleihin mutta kisaili Hyypiön kanssa samassa divisioonassa. Vain Vlada huomari Maggien hännänpäässä olevan vamman, ja tiputti 2. sijalle, muutoin mummo veti pidemmän korren lapsenlapselta.

kuva: catza.net

Raija oli ihmeen hyvällä tuulella koko viikonlopun, ei antanut kovin pahasti keskisormea maailmalle. Frouva esiintyi sen verta vakuuttavasti että finaalipaikkojakin heltyi AB2, AB2, AB4, SP1, SP3 ja lopulta oli paras cornish rex ja 5. paras aikuinen kissa.

Ljuba yllätti sitten eniten. Vladahan haukku Ljuban pystyyn Tallinnassa, mutta nyt oli kehitystä tullut positiivisempaan suuntaan. Vladan piti varmistaa "että onko tämä sama kissa?". Ljuba ramppasi joka finaalissa ja hermot kesti koko pitkän viikonlopun! Tulokset olivat komeat AB1, AB3, AB4, AB5, SP1, SP2, SP3, SP4 ja näin ollen paras itämainen lyhytkarva sekä BOB 3! Ljuba oli myös FINTICAtin paras aikuinen kissa ja viimekauden paras aikuinen kissa.

Oli taas huippu kivaa TICAilemassa, ja kovin on lämminhenkistä palautetta tippunut :) Seuraava näyttely on vasta huhtikuussa keski-suomessa, joten nyt saa rauhassa sitä alkaa valmistelemaan. Kiitos Hannelle että toi Hyypiön pyörähtämään Helsinkiin, oli kiva nähdä miten komea nuorimies siitä on kasvanut lopulta :) 

Kiire!

Löytyi vihdoin rako blogille myös. Kiirettä on pitänyt kun järjestettävänä on Helsingin Messukeskukseen TICA näyttely, mikä lopulta paisui suurimmaksi mitä yhdistys ikinä on tehnyt. Asioiden hoitamista ei ole auttanut lakkouhkailut, mitä posti sekä lentokenttätyöntekijät on harrastaneet.

Pennelit voi hyvin ja paksusti :) Ryhmärämä kävi viime viikolla hakemassa 1. rokotukset ja näin ollen luovutus on joulukuun puolessavälin. 4 riiviön keppostelu alkaa jo allekirjoittanutta hieman ärsyttämään, tyhmyys tuntuu tiivistyvän porukassa :D 

Seuraava pentue onkin hyvin yksitoikkoinen väritykseltään, kun kanelia yritetään tehdä urakalla...

Luvassa näyttelyraporttia kunhan ensin selvitään hengissä vkl yli!

Hellurei

Arki on niin vauhdikkaasti rullannut, että blogin päivitys raahaa perässä.

Lissun nelikko täytti tänään 2 viikkoa, ja pikkuhiljaa karvamadot alkavat muistuttaa pieniä kissanpentuja. Mielenkiintoista nähdä millainen poppoo Museista tulee, mutta tällä hetkellä olen hyvin toiveikas kaikkien suhteen. Ainukainen tyttö jää sijoitukseen, ja toivottavasti kaikki pojat päätyisivät aktiivisiin sekä rakastaviin koteihin.

Tämän vuoden ainoa näyttelykin on jo tiedossa, eli marraskuun TICA Helsingissä. Vielä kun keksisi porukan sinne, tosin äippärahoilla ei kyllä paljoa juhlita. No, ainakin 1 kissa ilmoitetaan :D

Tämä oli nyt tälläinen "hengissä ollaan" päivitys. Päivitellään enempi kun pennutkin kehittyy..

4 viikkoa odottelua

Lissun ja Casperin treffeistä on jo kulunut hyvän aikaa, ja selkeästi massu on mammalla pyöristynyt. Heinäkuun loppuun odotellaan kaiken laikukkaita rex-lapsia syntyvän :) Pojat tylsästi valkolaikkuja ja tytöt ovat sitten kilpparivalkosia, joita kovasti toivon tulevan. Maha on jo nyt isompi kuin Raijan oli, joten uskoisin tällä kertaa tulevan muutakin kuin 1 lihava lapsi. Alustavia kyselyitä on ihan mukavasti tullut, ja jos tyttö ilmaantuu niin sille pitäisi se sijoituskoti etsiä.

Muuten meno on ollut hiljaista, tulevaa näyttelyä on järkkäily ja hellettä oltu piilossa :)

Maailman paras koira

Syttyi taivaalle uusi tähti,

koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.

Nyt saat juosta lailla tuulen

vihreillä niityillä ajattomuuden.

Tuskaa, kipua, surua ole ei,

uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.

Hyvää matkaa pikkuinen,

täällä sinua ajattelen.

Oona
Shabash Sarah
8.8.1998 - 23.5.2013

Mihin vaakakuppi kallistuu?

Tässä kun on tullut tapeltua erinäisten terveyspulmien kanssa, niin samalla väkisin on katsellut mitä muualla tapahtuu. Tuntuu että Suomessa on kolme eri koulukuntaa kasvattajissa joilla on pääpaino, joko terveydessä tai ulkonäössä ja sitten ne jotka yrittävät taiteilla näiden välissä.

Itse olen yrittänyt pitää pääpainon terveydessä. Koska jos perustus on kunnossa, niin helppo rakentaa mökki päälle. Valitettavasti suurinosa kasvattajista pitää erityisen tärkeänä kasvatuksessa ulkonäköä ja sen viemistä äärimmäisyyksiin. Tällä hetkellä esim. nelosten terveys ei ole niin hyvä, että voitaisiin harrastaa hyvin korkeita sukukatokertoimia tai sukusiitoskertoimia. Tai että yhtä ja samaa kollia käytetään lähes joka pentueeseen vain sen takia, että se sattuu tuottamaan jotain ulkonäöllisesti haluttua asiaa. 

Monesti tämä ulkonäköpainotteinen kasvattaminen perustellaan sillä, että näyttelyissä ei pärjää ns. normaalinäköiset kissat. Että on ajan ja rahan tuhlaamista kasvattaa vähemmän extremejä. Tuomarit tottakai jaksavat toivoa extremempää kissaa pöydälleen, mutta eikö heidänkin tule taipua jos kasvattajat alkaisivat kasvattaa normaalinäköistä sekä terveempää kissaa? Tottakai se olisi aikaa ja kärsivällisyyttä vievää, mutta eikö kasvattaminen kuulukkin olla? 

Itse koen tällä hetkellä taistelevani tuulimyllyjä vastaan tässä asiassa, ja toivon että uudet kasvattajat jaksaisivat vielä panostaa myös terveyteen. Olenkin tehnyt päätöksen, että Ljuban pentue tulee olemaan viimeinen itämaispentue mikä kissalaani syntyy. Yksin kertaisesti aikani ei tule riittämään 2 eri rodun kasvattamiseen sekä yksityiselämäni hoitoon. Valinta oli hyvin helppo rotujen väliltä, koska cornarit rotuna on mennyt eteenpäin terveyden puolesta ja myös kasvattajien yhteistyön merkeissä. Tätä en voi allekirjoittaa neloskategorian puolella. 

Eli jatkossa panostetaan kikkaroihin ja niiden kasvattamiseen sekä näyttelyttämiseen :)

Asiaa allergiasta

Olemme saaneet uuden "mukavan" päänvaivan, allergian.

Latvian poika Garik on alkanut allergisoimaan välillä, mutta 100% varmuutta ei ole että mille. Ensimmäinen turpoaminen tapahtui joulun alla, ja silloin Bephantenissa oleva lanoliini teki herran tassun turpeaksi ja korvat turposi myös. Rapiat viikko takaperin tapahtui mystinen korvan turpoaminen jälleen. Tilanne äityi niin pahaksi että seuraavana päivänä korvasta irtosi nahka ja jouduttiin harrastamaan rasvailua sekä AB-kuurin antoa herralle.

Garik ei suinkaan ole ainoa joka turpoaa, vaan tyttären poika Milo on viime syksystä lähtien joutunut säännöllisesti ottamaan kortisoonipiikin korvien turpoamisen sekä kutinan takia. Vielä emme tiedä mikä näitä allergisiaoireiluja aiheuttaa.

Ja jotta allergiakissat tähän lopu, niin garikin muutama poika on saanut allergisia kohtauksia niin ruualle kuin heinälle.

Tässä on oiva esimerkki siitä miksi tahdon pitää tuontienlinjat omissa käsissä, koska ikinä ei tiedä mitä sieltä takaa tupsahtaa. Näin on helppo sulkea tietyt linjat ettei ne leviä kuin kulovalkea pitkin poikin.. Valitettavasti Garikin nimi komeilee jo muutaman kissalan sukutauluissa, ja näemmä se jatkaa kulkuaan edelleen johon en voi vaikuttaa. Muuta taas ei voi kuin pitää sormet ristissä, ettei noita allergioita poksahtele enempää.

Rujon näköinen korva

Lapsen lapsi turpoaa myös

Ja karvat lähtee kainaloista..

Ihmeiden ihme!

Niihän siinä kävi sitten, että Raijakin viitsi vihdoin ja viimeinen synnyttää valtavan mahansa tyhjäksi. Laskettuaikahan oli laskettu viime viikonlopulle 5.-6.1., mutta Raija vaan huiteli menemään, leikki ja söi. Maanataina olin varma että nyt tapahtuu, koska limatulppaa alkoi tulla jo ihan lorinan kera ulos. Päivä vaihtui illaksi, ilta yöksi ja taas vaan odoteltiin..
Tiistai aamuna heräsin 3.30 tsekkaamaan tilanteen, koska ei mitään ääntä ollut koko yönä kuulunut. Raija kovasti pesi itseään ja matolta löytyi jälleen iso klöntti limatulppaa. Siinä puolitoista tuntia seurailin tilannetta, mutta siinä vaiheessa kun Raija meni takaisin Garikin viereen nukkumaan päätin minäkin siirtyä vielä vaakatasoon sänkyyn.
Myöhemmin aamulla heräsin 9 pintaan, ja mielenkiinnosta menin yläkertaan katsomaan joko olisi edistystä tapahtunut, mutta ei mitään! Tässä vaiheessa oli jo pakko konsultoida eläinlääkäriäni, koska vuorokausia alkoi olla 68 kasassa astutuksesta ja mitään merkkejä synnytyksestä ei ollut. Eläinlääkäri totesi puhelimessa, että jos emo vaikuttaa normaalille ja pennut liikkuvat niin ei syytä paniikkiin. Odota ja katsele.

Minä sitten noudatin eläinlääkärin ohjetta ja mielessäni kiroilin, että tietysti Raija alkaa synnyttämään heti kun on 16.30 lähtö sovittuun tapaamiseen. Ilmeisesti kiroilut ja konsultaatiopuhelu sai Raijankin kypsymään, koska 11.20 huomasin ekan kerran kissan supistavan kunnolla. Kissa alakertaan sturdiin ja odottamaan, mutta eihän se rouvalle passannut! Sturdi ja makkari todettin olevan niin perseestä että supistelut loppu kuin seinään. Selvä, kissa takaisin yläkertaan ja annoin sen etsiä sitten sopivan ähräyspaikan.

12.00 päästiin jo siihen pisteeseen, että vedet meni. Ja sitten alkoi ikuisuudelta tuntuva ponnistaminen.. Raija ponnisti ja ponnisti, eikä mitään edistystä tuntunut tapahtuvan. 12.30 ilmestyi epämääräinen ruumiin osa tortusta, ja sitä siinä ihmettelin kunnes tajusin että sehän on pennun kieli! Siinä vaiheessa totesin ääneen, että saa nähdä onko tuo edes hengissä.
12.45 Alkoi jo kuono sekä leuka näkyä, ja siinä vaiheessa tajusin "o-ou, nyt tulee helvetin iso pentu". Tasan 13.00 mustavalkoinen poika putkahti ulos maailmaan. Raija putsasi pennun sekä katko napanuoran ja söi istukan. Pentu oli iso ja elossa! Siinä sitten tovin ihmettelin ja rupesin odottelemaan supistuksia lisää. Ja edelleen odottelin ja odottelin, kunnes kävin kohdun läpi ja totesin, että ei siellä enempää pentuja ole! Herralla painoa oli kunnioitettavasti 123g!!

Raija ja Casper sai siis todellisen rakkauslapsen, mustavalkoisen smokkipojan "Sulevin".
Virallisemmin herra on PikkuPirun Last Airbender, Avatar- sarjan mukaan. Pennulla on jo koti tiedossa :)

Vielä pari päivää..

Pesän tarkistusta

Niin se meni joulu ja uusi vuosi, että hujaus kävi! Itselläni pyhät meni sattuneesta syystä hyvinkin rauhallisin merkein, onhan tuota omaa rantapalloa jo kasvateltu 30 viikon voimin ;)

Toinen rantapallo alkaa olemaan ihan kalkkiviivoilla ja lauantaina tulee maagiset 66 vuorokautta astutuksesta. Jos sukunsa naikkosiin Raija tulee, niin silloin vauvoja tulisi maailmaan. Olen parhaani mukaan yrittänyt tunnustella massua, ja laskea montako mukulaa olisi odotettavissa, mutta varmaa on vain se että ainakin 2 sieltä tulee. Hyvin mahdollista että enemmänkin, mutta se jää sitten synnytykseen asti arvoitukseksi.

Raija on viimeisien päivien aikana muuttunut hieman levottomammaksi ja mielellään käy makkarin puolella lepuuttamassa hermojaan sekä syömässä vauvaraksuja. Sturdi on jo kasattu valmiiksi ja kaikki tarvittavat tavarat etsitty hollille. Raijan mielestä sturdi vaikuttaa ihan ok:lle paikalle synnyttää, koska siellä on pitänyt käydä möyhimässä peittoja paremmin. Vielä siis pari päivää tässä pitäisi jaksaa odottaa kikkaroiden laskeutumista, viimeksihän semmoisia on odotettu 2010 marraskuussa, joten astetta isompi on odotus jopa minulla!

61 vrk täynnä

Ljuban, Quisha Oricliksen toinen omistaja Heidi sivisti minua eilen, että neito on nyt Quadruple Grand Champion titteliltää. Eli nyt kerätään enään pisteitä sekä rinkivoittoa siihen korkeimpaan :) Meillä on muutto muutenkin hieman vielä kesken TICA:n kissojen rekisteröintien suhteen, mutta Casper ja Lissu sinne on seuraavana menossa. Onneksi noita rekkarointeja voi hoitaa siinä vauhdissa kun kissoja näyttelyttää.

Seuraavan kerran voikin kirjoitella jo Raijan vauvoista ja synnyksestä tänne :)