Niihän siinä kävi sitten, että Raijakin viitsi vihdoin ja viimeinen synnyttää valtavan mahansa tyhjäksi. Laskettuaikahan oli laskettu viime viikonlopulle 5.-6.1., mutta Raija vaan huiteli menemään, leikki ja söi. Maanataina olin varma että nyt tapahtuu, koska limatulppaa alkoi tulla jo ihan lorinan kera ulos. Päivä vaihtui illaksi, ilta yöksi ja taas vaan odoteltiin..
Tiistai aamuna heräsin 3.30 tsekkaamaan tilanteen, koska ei mitään ääntä ollut koko yönä kuulunut. Raija kovasti pesi itseään ja matolta löytyi jälleen iso klöntti limatulppaa. Siinä puolitoista tuntia seurailin tilannetta, mutta siinä vaiheessa kun Raija meni takaisin Garikin viereen nukkumaan päätin minäkin siirtyä vielä vaakatasoon sänkyyn.
Myöhemmin aamulla heräsin 9 pintaan, ja mielenkiinnosta menin yläkertaan katsomaan joko olisi edistystä tapahtunut, mutta ei mitään! Tässä vaiheessa oli jo pakko konsultoida eläinlääkäriäni, koska vuorokausia alkoi olla 68 kasassa astutuksesta ja mitään merkkejä synnytyksestä ei ollut. Eläinlääkäri totesi puhelimessa, että jos emo vaikuttaa normaalille ja pennut liikkuvat niin ei syytä paniikkiin. Odota ja katsele.
Minä sitten noudatin eläinlääkärin ohjetta ja mielessäni kiroilin, että tietysti Raija alkaa synnyttämään heti kun on 16.30 lähtö sovittuun tapaamiseen. Ilmeisesti kiroilut ja konsultaatiopuhelu sai Raijankin kypsymään, koska 11.20 huomasin ekan kerran kissan supistavan kunnolla. Kissa alakertaan sturdiin ja odottamaan, mutta eihän se rouvalle passannut! Sturdi ja makkari todettin olevan niin perseestä että supistelut loppu kuin seinään. Selvä, kissa takaisin yläkertaan ja annoin sen etsiä sitten sopivan ähräyspaikan.
12.00 päästiin jo siihen pisteeseen, että vedet meni. Ja sitten alkoi ikuisuudelta tuntuva ponnistaminen.. Raija ponnisti ja ponnisti, eikä mitään edistystä tuntunut tapahtuvan. 12.30 ilmestyi epämääräinen ruumiin osa tortusta, ja sitä siinä ihmettelin kunnes tajusin että sehän on pennun kieli! Siinä vaiheessa totesin ääneen, että saa nähdä onko tuo edes hengissä.
12.45 Alkoi jo kuono sekä leuka näkyä, ja siinä vaiheessa tajusin "o-ou, nyt tulee helvetin iso pentu". Tasan 13.00 mustavalkoinen poika putkahti ulos maailmaan. Raija putsasi pennun sekä katko napanuoran ja söi istukan. Pentu oli iso ja elossa! Siinä sitten tovin ihmettelin ja rupesin odottelemaan supistuksia lisää. Ja edelleen odottelin ja odottelin, kunnes kävin kohdun läpi ja totesin, että ei siellä enempää pentuja ole! Herralla painoa oli kunnioitettavasti 123g!!
Raija ja Casper sai siis todellisen rakkauslapsen, mustavalkoisen smokkipojan "Sulevin".
Virallisemmin herra on PikkuPirun Last Airbender, Avatar- sarjan mukaan. Pennulla on jo koti tiedossa :)
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Vielä pari päivää..
![]() |
Pesän tarkistusta |
Toinen rantapallo alkaa olemaan ihan kalkkiviivoilla ja lauantaina tulee maagiset 66 vuorokautta astutuksesta. Jos sukunsa naikkosiin Raija tulee, niin silloin vauvoja tulisi maailmaan. Olen parhaani mukaan yrittänyt tunnustella massua, ja laskea montako mukulaa olisi odotettavissa, mutta varmaa on vain se että ainakin 2 sieltä tulee. Hyvin mahdollista että enemmänkin, mutta se jää sitten synnytykseen asti arvoitukseksi.
Raija on viimeisien päivien aikana muuttunut hieman levottomammaksi ja mielellään käy makkarin puolella lepuuttamassa hermojaan sekä syömässä vauvaraksuja. Sturdi on jo kasattu valmiiksi ja kaikki tarvittavat tavarat etsitty hollille. Raijan mielestä sturdi vaikuttaa ihan ok:lle paikalle synnyttää, koska siellä on pitänyt käydä möyhimässä peittoja paremmin. Vielä siis pari päivää tässä pitäisi jaksaa odottaa kikkaroiden laskeutumista, viimeksihän semmoisia on odotettu 2010 marraskuussa, joten astetta isompi on odotus jopa minulla!
![]() |
61 vrk täynnä |
Seuraavan kerran voikin kirjoitella jo Raijan vauvoista ja synnyksestä tänne :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)