Mihin vaakakuppi kallistuu?

Tässä kun on tullut tapeltua erinäisten terveyspulmien kanssa, niin samalla väkisin on katsellut mitä muualla tapahtuu. Tuntuu että Suomessa on kolme eri koulukuntaa kasvattajissa joilla on pääpaino, joko terveydessä tai ulkonäössä ja sitten ne jotka yrittävät taiteilla näiden välissä.

Itse olen yrittänyt pitää pääpainon terveydessä. Koska jos perustus on kunnossa, niin helppo rakentaa mökki päälle. Valitettavasti suurinosa kasvattajista pitää erityisen tärkeänä kasvatuksessa ulkonäköä ja sen viemistä äärimmäisyyksiin. Tällä hetkellä esim. nelosten terveys ei ole niin hyvä, että voitaisiin harrastaa hyvin korkeita sukukatokertoimia tai sukusiitoskertoimia. Tai että yhtä ja samaa kollia käytetään lähes joka pentueeseen vain sen takia, että se sattuu tuottamaan jotain ulkonäöllisesti haluttua asiaa. 

Monesti tämä ulkonäköpainotteinen kasvattaminen perustellaan sillä, että näyttelyissä ei pärjää ns. normaalinäköiset kissat. Että on ajan ja rahan tuhlaamista kasvattaa vähemmän extremejä. Tuomarit tottakai jaksavat toivoa extremempää kissaa pöydälleen, mutta eikö heidänkin tule taipua jos kasvattajat alkaisivat kasvattaa normaalinäköistä sekä terveempää kissaa? Tottakai se olisi aikaa ja kärsivällisyyttä vievää, mutta eikö kasvattaminen kuulukkin olla? 

Itse koen tällä hetkellä taistelevani tuulimyllyjä vastaan tässä asiassa, ja toivon että uudet kasvattajat jaksaisivat vielä panostaa myös terveyteen. Olenkin tehnyt päätöksen, että Ljuban pentue tulee olemaan viimeinen itämaispentue mikä kissalaani syntyy. Yksin kertaisesti aikani ei tule riittämään 2 eri rodun kasvattamiseen sekä yksityiselämäni hoitoon. Valinta oli hyvin helppo rotujen väliltä, koska cornarit rotuna on mennyt eteenpäin terveyden puolesta ja myös kasvattajien yhteistyön merkeissä. Tätä en voi allekirjoittaa neloskategorian puolella. 

Eli jatkossa panostetaan kikkaroihin ja niiden kasvattamiseen sekä näyttelyttämiseen :)

Asiaa allergiasta

Olemme saaneet uuden "mukavan" päänvaivan, allergian.

Latvian poika Garik on alkanut allergisoimaan välillä, mutta 100% varmuutta ei ole että mille. Ensimmäinen turpoaminen tapahtui joulun alla, ja silloin Bephantenissa oleva lanoliini teki herran tassun turpeaksi ja korvat turposi myös. Rapiat viikko takaperin tapahtui mystinen korvan turpoaminen jälleen. Tilanne äityi niin pahaksi että seuraavana päivänä korvasta irtosi nahka ja jouduttiin harrastamaan rasvailua sekä AB-kuurin antoa herralle.

Garik ei suinkaan ole ainoa joka turpoaa, vaan tyttären poika Milo on viime syksystä lähtien joutunut säännöllisesti ottamaan kortisoonipiikin korvien turpoamisen sekä kutinan takia. Vielä emme tiedä mikä näitä allergisiaoireiluja aiheuttaa.

Ja jotta allergiakissat tähän lopu, niin garikin muutama poika on saanut allergisia kohtauksia niin ruualle kuin heinälle.

Tässä on oiva esimerkki siitä miksi tahdon pitää tuontienlinjat omissa käsissä, koska ikinä ei tiedä mitä sieltä takaa tupsahtaa. Näin on helppo sulkea tietyt linjat ettei ne leviä kuin kulovalkea pitkin poikin.. Valitettavasti Garikin nimi komeilee jo muutaman kissalan sukutauluissa, ja näemmä se jatkaa kulkuaan edelleen johon en voi vaikuttaa. Muuta taas ei voi kuin pitää sormet ristissä, ettei noita allergioita poksahtele enempää.

Rujon näköinen korva

Lapsen lapsi turpoaa myös

Ja karvat lähtee kainaloista..

Ihmeiden ihme!

Niihän siinä kävi sitten, että Raijakin viitsi vihdoin ja viimeinen synnyttää valtavan mahansa tyhjäksi. Laskettuaikahan oli laskettu viime viikonlopulle 5.-6.1., mutta Raija vaan huiteli menemään, leikki ja söi. Maanataina olin varma että nyt tapahtuu, koska limatulppaa alkoi tulla jo ihan lorinan kera ulos. Päivä vaihtui illaksi, ilta yöksi ja taas vaan odoteltiin..
Tiistai aamuna heräsin 3.30 tsekkaamaan tilanteen, koska ei mitään ääntä ollut koko yönä kuulunut. Raija kovasti pesi itseään ja matolta löytyi jälleen iso klöntti limatulppaa. Siinä puolitoista tuntia seurailin tilannetta, mutta siinä vaiheessa kun Raija meni takaisin Garikin viereen nukkumaan päätin minäkin siirtyä vielä vaakatasoon sänkyyn.
Myöhemmin aamulla heräsin 9 pintaan, ja mielenkiinnosta menin yläkertaan katsomaan joko olisi edistystä tapahtunut, mutta ei mitään! Tässä vaiheessa oli jo pakko konsultoida eläinlääkäriäni, koska vuorokausia alkoi olla 68 kasassa astutuksesta ja mitään merkkejä synnytyksestä ei ollut. Eläinlääkäri totesi puhelimessa, että jos emo vaikuttaa normaalille ja pennut liikkuvat niin ei syytä paniikkiin. Odota ja katsele.

Minä sitten noudatin eläinlääkärin ohjetta ja mielessäni kiroilin, että tietysti Raija alkaa synnyttämään heti kun on 16.30 lähtö sovittuun tapaamiseen. Ilmeisesti kiroilut ja konsultaatiopuhelu sai Raijankin kypsymään, koska 11.20 huomasin ekan kerran kissan supistavan kunnolla. Kissa alakertaan sturdiin ja odottamaan, mutta eihän se rouvalle passannut! Sturdi ja makkari todettin olevan niin perseestä että supistelut loppu kuin seinään. Selvä, kissa takaisin yläkertaan ja annoin sen etsiä sitten sopivan ähräyspaikan.

12.00 päästiin jo siihen pisteeseen, että vedet meni. Ja sitten alkoi ikuisuudelta tuntuva ponnistaminen.. Raija ponnisti ja ponnisti, eikä mitään edistystä tuntunut tapahtuvan. 12.30 ilmestyi epämääräinen ruumiin osa tortusta, ja sitä siinä ihmettelin kunnes tajusin että sehän on pennun kieli! Siinä vaiheessa totesin ääneen, että saa nähdä onko tuo edes hengissä.
12.45 Alkoi jo kuono sekä leuka näkyä, ja siinä vaiheessa tajusin "o-ou, nyt tulee helvetin iso pentu". Tasan 13.00 mustavalkoinen poika putkahti ulos maailmaan. Raija putsasi pennun sekä katko napanuoran ja söi istukan. Pentu oli iso ja elossa! Siinä sitten tovin ihmettelin ja rupesin odottelemaan supistuksia lisää. Ja edelleen odottelin ja odottelin, kunnes kävin kohdun läpi ja totesin, että ei siellä enempää pentuja ole! Herralla painoa oli kunnioitettavasti 123g!!

Raija ja Casper sai siis todellisen rakkauslapsen, mustavalkoisen smokkipojan "Sulevin".
Virallisemmin herra on PikkuPirun Last Airbender, Avatar- sarjan mukaan. Pennulla on jo koti tiedossa :)

Vielä pari päivää..

Pesän tarkistusta

Niin se meni joulu ja uusi vuosi, että hujaus kävi! Itselläni pyhät meni sattuneesta syystä hyvinkin rauhallisin merkein, onhan tuota omaa rantapalloa jo kasvateltu 30 viikon voimin ;)

Toinen rantapallo alkaa olemaan ihan kalkkiviivoilla ja lauantaina tulee maagiset 66 vuorokautta astutuksesta. Jos sukunsa naikkosiin Raija tulee, niin silloin vauvoja tulisi maailmaan. Olen parhaani mukaan yrittänyt tunnustella massua, ja laskea montako mukulaa olisi odotettavissa, mutta varmaa on vain se että ainakin 2 sieltä tulee. Hyvin mahdollista että enemmänkin, mutta se jää sitten synnytykseen asti arvoitukseksi.

Raija on viimeisien päivien aikana muuttunut hieman levottomammaksi ja mielellään käy makkarin puolella lepuuttamassa hermojaan sekä syömässä vauvaraksuja. Sturdi on jo kasattu valmiiksi ja kaikki tarvittavat tavarat etsitty hollille. Raijan mielestä sturdi vaikuttaa ihan ok:lle paikalle synnyttää, koska siellä on pitänyt käydä möyhimässä peittoja paremmin. Vielä siis pari päivää tässä pitäisi jaksaa odottaa kikkaroiden laskeutumista, viimeksihän semmoisia on odotettu 2010 marraskuussa, joten astetta isompi on odotus jopa minulla!

61 vrk täynnä

Ljuban, Quisha Oricliksen toinen omistaja Heidi sivisti minua eilen, että neito on nyt Quadruple Grand Champion titteliltää. Eli nyt kerätään enään pisteitä sekä rinkivoittoa siihen korkeimpaan :) Meillä on muutto muutenkin hieman vielä kesken TICA:n kissojen rekisteröintien suhteen, mutta Casper ja Lissu sinne on seuraavana menossa. Onneksi noita rekkarointeja voi hoitaa siinä vauhdissa kun kissoja näyttelyttää.

Seuraavan kerran voikin kirjoitella jo Raijan vauvoista ja synnyksestä tänne :)

Vuosi 2012

Tämä vuosi on ollut muutosten vuosi. Paljon uusia päätöksiä on tullut tehtyä kasvatuksen osilta, sekä yleisesti arvojen osilta. Suurin muutos taitaa olla että kasvatus vaihtui TICA:n alaisuuteen, koska vanhassa kattojärjestössä asioiden hoitaminen haluttiin tehdä vaikeaksi kasvattamisen osalta. Toinen iso päätös oli, että  kaikki sijoitusnaaraat synnyttävät minun luonani sekä hoitavat pennut myös.

Raskaaksi myös tämän vuoden teki ainoa pentue, josta lopulta ei jäänyt yhtään pentua henkiin. Toisaalta tämä pentue opetti minulle paljon itämaiskasvatuksesta, ja helpotti kovasti erästä ajatusta mikä minulla on ollut jo pitkään itämaisten suhteen. Siitä lisää ajankohtaisempana aikana..

Onneksi koko vuosi ei ole ollut pelkkää menetystä ja murhetta, koska porukkaamme liittyi keväällä Ljuba. Heidin ja minun yhteinen projekti Moskovasta, josta tykättiin myös tuomareiden suunnalta.

Lissu mummo ilmoitettiin myös näyttelyihin ja yllätykseksi joka kerta rouva oli TP ja myös VP jos väkeä oli tarpeeksi paikalla! Tuli myös pari BIS voittoa, ei huono suoritus kohta 6v mummolle :)

Iloisin asia kuitenkin taitaa olla, se että minulla on kaksi rex poikaa jotka ovat kasvatuksessa mukana. Casper yllätti totaalisesti saamalla Raijan tiineeksi, ja nyt näitä ylläreitä odotellaan 6.-7.1. syntyväksi.

PikkuPirun väki hiljentyy joulun viettoon ja palaa uudestaan astialle, heti kun Raija poksahtaa!

Yllätyksellistä joulua sekä riemukasta uutta vuotta kaikille kasvatinomistajille, 

sijotuskodeille sekä yhteistyökissaloille!

Loppuun yksi närkästynyt mammakissa ja
muuten vain pahaa katsetta jakava Pinkki :D

Tapaus Raija..

Kuvausta arvostava mammakissa :D

4 viikkoa on nyt kulunut Raijan ja Casperin treffeistä. Ja mitä ilmeisemmin vuosi 2013 alkaa kikkurapentujen kanssa. Raijan tissit punottavat edelleen ja ovat sen verran turpeat, että uskoisin sen olevan tiine. Myös pieni sievä pyöristyminen vatsan seudulla tukisi tätä asiaa. Pari viikkoa sitten pientä pahoinvointia oli ilmassa ja ruoka ei kelvannut. Nyt syödään kuin hevoset konsanaan ja vielä yritetään koirienkin ruoat syödä.

25vrk treffeistä

Pentuja odotellaan viikolle 2, jolloin 66vrk. täyttyy. En usko että kovin iso pentue on tulossa, koska vatsan pyöristyminen on ollut suht maltillista. Mahdolliset värit tulee olemaan pojilla musta ja mustavalkea, sekä tytöillä kilppari ja kilppari valkoisella. Pennut rekataan TICA:n. 

29vrk treffeistä

ERY-SYD 4.11.2012

Ljuba tuli, näki ja voitti!
Siinä aika tiivistetysti mitä Eryssä tapahtui.

Kumma miten kaksi Ö mapin kasvattajaa on onnistuneet ostamaan kissan, joka kuitenkin oli BIS. Ilmeisesti vahinkoja sattuu? ;)

Tämä näyttely oli viimoinen FiFe näyttely ja jatkossa käymme TICA, CFA ja WCF näyttelyissä, kunhan kevään aikana aikataulut ja muut kuviot selkiytyvät vuoden 2013 lopulle.

Raija kävi kuun alussa treffeillä ja mahdollisesti viikoilla 47/48 tulisi tapahtua jotain jos astutus onnistui. Itse en kauhean optimistinen ole, mutta katsotaan katsotaan.. Seuraavan kerran aikaisintaan tyttöjä astutetaan vasta helmi/maaliskuun aikana, joten jos nyt ei tärppää niin siirrymme suosiolla kesäpentuihin. Ljuban astutuksia ollaan Heidin kanssa pohdittu, mutta koska neito ei vielä ole kiimannut niin odottelemme rauhassa ensi kevättä ja niitä kiimoja :)

Palaamme asiaan loppuvuodesta vielä tai jos jotain raportoitavaa Raijan tilasta tulee..