Itse olen yrittänyt pitää pääpainon terveydessä. Koska jos perustus on kunnossa, niin helppo rakentaa mökki päälle. Valitettavasti suurinosa kasvattajista pitää erityisen tärkeänä kasvatuksessa ulkonäköä ja sen viemistä äärimmäisyyksiin. Tällä hetkellä esim. nelosten terveys ei ole niin hyvä, että voitaisiin harrastaa hyvin korkeita sukukatokertoimia tai sukusiitoskertoimia. Tai että yhtä ja samaa kollia käytetään lähes joka pentueeseen vain sen takia, että se sattuu tuottamaan jotain ulkonäöllisesti haluttua asiaa.
Monesti tämä ulkonäköpainotteinen kasvattaminen perustellaan sillä, että näyttelyissä ei pärjää ns. normaalinäköiset kissat. Että on ajan ja rahan tuhlaamista kasvattaa vähemmän extremejä. Tuomarit tottakai jaksavat toivoa extremempää kissaa pöydälleen, mutta eikö heidänkin tule taipua jos kasvattajat alkaisivat kasvattaa normaalinäköistä sekä terveempää kissaa? Tottakai se olisi aikaa ja kärsivällisyyttä vievää, mutta eikö kasvattaminen kuulukkin olla?
Itse koen tällä hetkellä taistelevani tuulimyllyjä vastaan tässä asiassa, ja toivon että uudet kasvattajat jaksaisivat vielä panostaa myös terveyteen. Olenkin tehnyt päätöksen, että Ljuban pentue tulee olemaan viimeinen itämaispentue mikä kissalaani syntyy. Yksin kertaisesti aikani ei tule riittämään 2 eri rodun kasvattamiseen sekä yksityiselämäni hoitoon. Valinta oli hyvin helppo rotujen väliltä, koska cornarit rotuna on mennyt eteenpäin terveyden puolesta ja myös kasvattajien yhteistyön merkeissä. Tätä en voi allekirjoittaa neloskategorian puolella.
Eli jatkossa panostetaan kikkaroihin ja niiden kasvattamiseen sekä näyttelyttämiseen :)
1 kommentti:
Hienoa, kerrankin suoraa puhetta ja täyttä asiaa! Olen jo jonkin aikaa etsinyt itämaista ja törmännyt ihmeellisiin kasvattajiin, jopa sukusiitos % valehdellaan että saataisiin kissa myytyä. Haluaisin vain terveen, ihan tavallisen ja sopusuhtaisen kissan.
Vähän on tosiaan joillain arvomaailma vinksallaan kasvatusasioissa.
Onnea ja menestystä sinulle.
Lähetä kommentti